Parhaillaan maailman valtasuhteet muuttuvat ennennäkemättömään suuntaan ja kauppa- sekä yhteistyösopimuksia puretaan. Kuitenkin samaan aikaan voimistuu talousmalli, jossa yhteistyö on keskeisessä roolissa ja jonka esiinmarssi on väistämätön. Kiertotalous on vastakohta nykyiselle kertakäyttötaloudelle, jossa tuotteita valmistetaan neitseellisistä raaka-aineista liukuhihnalla ja ne päätyvät käytön jälkeen kaatopaikalle tai polttoon. Kiertotaloudessa materiaalit ja niiden arvo säilyvät kierrossa, tuotteita käytetään mahdollisimman pitkään ja tehokkaasti, hukasta ja hävikistä halutaan eroon. Kun tuote tulee elinikänsä päähän, siinä olevat  materiaalit saavat uuden elämän – jopa korkeamman arvon tuotteissa. Hyvä esimerkki tästä on käytetyistä pakkausmateriaaleista valmistetut design-reput.

Siirtyminen kohti kiertävämpää taloutta vaatii eri maiden välistä yhteistyötä. Globaalien tuote- ja arvoketjujen maailmassa mikään maa ei voi siirtyä kiertotalouteen yksin. Tarvitaan yhteistä tahtotilaa sekä kansainvälisiä standardeja materiaalien ja tuotteiden sisältämille aineille ja kiertoa haittaavien aineiden käytölle ja pitoisuuksille. Kiertotalous vaatii usein kohtaamisia ja yhteistyötä erilaisten toimialojen sekä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välillä, kuten myös parhaiden käytäntöjenkin jakamista. Parituspeli on jo avattu – Sitran yhdessä kansainvälisten kumppaneiden kanssa kesäkuussa 2017 järjestämä ensimmäinen World Circular Economy Forum kokosi kiertotalouden huipputekijöitä miltei sadasta maasta Suomeen.

Maailman siirtyessä kiertotalouteen myös suhtautuminen omistamiseen muuttuu. Kaikkia tuotteita, kuten autoja tai kodinkoneita ei tarvitse omistaa itse. Riittää, että saa niiden tarjoaman hyödyn esimerkiksi ”tuotteet palveluna”-konseptilla. Voi kysyä, kannattaako kotitalouden omistaa auto, jonka käyttöaste on noin neljä prosenttia eliniästään ja joka siis seisoo käyttämättömänä 96 prosenttia ajasta. Eurooppalaiset käyttävät keskimäärin 5800 euroa autoiluun – teemme siis töitä keskimäärin noin päivän viikossa autoilun eteen. Hankkimalla liikkumisen palveluna tai käyttämällä yhteiskäyttöajoneuvoja säästäisimme rahaa ja vaivaa.

Palvelu- ja jakamiskonseptien keskiössä ovat erilaiset digitaaliset jakamisalustat, joiden kehitykseen liittyy piirre, joka on vastakkainen yhteiskuntien sulkeutumiselle: Alustat pitää suunnitella kansainvälisiksi. Vain siten niitä voidaan yhdistää kokonaisuuksiksi siinä vaiheessa kun niistä tulee valtavirtaa. Tämä tekee uusien, palveluihin perustuvien kulutusmallien valitsemisen helpoksi asiakkaille. Myös perinteiset osuustoimintamallit voivat nousta uuteen kukoistukseen digialustojen myötä. Samalla työpaikkojen määrä palvelualalla ja konseptikehityksessä kasvaa.

Kiertotalous tuokin talouskasvua. Euroopan komission mukaan Euroopan teollisuus voi saavuttaa jopa 600 miljardin vuosittaiset nettosäästöt. Kiertotalous tuo kilpailuetua myös kunnille ja kaupungeille materiaalien käytön tehostuessa ja uusien palvelualan yritysten rynniessä markkinoilla. Kiertotalouden toimintamallien
käyttöönotto vähentäisi merkittävästi myös ilmastopäästöjä. Konsulttitoimistojen Circle Economy ja Ecofys (2016) mukaan kiertotaloudella voisi kattaa Pariisin sopimuksen 1,5 asteen tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavista päästövähennyksistä puolet. Ilmasto- ja taloushyödyt eivät kuitenkaan realisoidu ilman laajaa yhteistyötä.

Mari Pantsar luotsaa resurssiviisas ja hiilineutraali yhteiskunta -teemaa Sitrassa. Hän johtaa teeman strategiaa ja vastaa siitä, että kaikki teeman tekemiset viitoittavat Suomen tietä kohti ekologisesti kestävämpää ja kilpailukykyisempää yhteiskuntaa.

Sitra oli vuonna 1967 eduskunnan lahja 50-vuotiaalle Suomelle. Tehtäväksi julkiselle tulevaisuustalolle annettiin huomisen menestyvän Suomen rakentaminen. Suomen täyttäessä 100 vuotta vuonna 2017 juhlitaan siis myös 50 vuoden ikään ehtinyttä Sitraa.