Europress on kulkenut pitkän matkan 1970-luvun lopun orastavan ympäristötietoisuuden ilmapiiristä yhdeksi Eurooppalaisen yritysmaailman cleantech- ja kiertotaloushuuman johtotähdistä omalla laitevalmistuksen sarallaan. Koko 40-vuotisen taipaleensa yritys on kasvanut ja kehittynyt Matti Turusen määrätietoisessa otteessa.

1970-luku: myyntitaitoa ja maailmanparannusta

Ennen Europressin perustamista Turunen oli työskennellyt Stockmannilla urheiluosastolla, missä hänen kykynsä pantiin merkille. Turunen teki vaikutuksen esimieheensä taidollaan kuvailla myyvästi jalkapallokenkien nappuloiden eroja asiakkaille. Sittemmin hän työskenteli muuttofirma Viktor Ekillä, jossa pääsi tutustumaan myös jätehuoltolaitteisiin. Ajatus jätepuristimien myymisestä oman yrityksen kautta sikisi yhdessä Europressin toisen perustajan Markku Aallon kanssa. Heillä oli halu tehdä osansa kasvavista jätevuorista koituvien ongelmien ratkaisemiseksi. Nuoret miehet perustivat Europressin 9.12.1977, ja pyörittivät sitä kahteen pekkaan ensimmäiset kolme vuotta.

Tuplasti myyntiä

Ensimmäinen jätepuristin, nimeltään Europak 150, myytiin 48 100 markan kauppahinnalla Keskolle Kuopioon, osoitteeseen Päivärannantie 18. Siihen aikaan ajatus jätteiden puristamisesta oli vielä uusi ja lajittelu harvinaista, mutta ajat ovat muuttuneet: nykyisin samassa osoitteessa lajitellaan kierrätysmateriaaleja sekä K-Citymarketin omassa jätepisteessä että kuluttajille tarkoitetussa Rinki-Ekopisteessä. Lajiteltavia jakeita on lukuisia ja Europressin toimittamia puristimia tuossa nostalgisessa osoitteessa yhteensä kuusi. Aluksi Europressin myymät tuotteet valmistettiin kotimaisena alihankintatyönä. Ensimmäisenä toimintavuonna tehtiin kaupat kahdeksasta puristimesta. Toisena vuonna myytyjen laitteiden määrä lähes tuplattiin, ja samoin kolmantena, jolloin sinnikkäiden veijareiden käsistä lähti jo 31 roskaprässiä. Kolmas vuosi oli näytön paikka, sillä siihen mennessä oli tavoitteena saada toiminta kannattamaan.

Helppoja eivät ensimmäiset vuodet olleet. Kauppasopimuksia vietiin joskus allekirjoitettavaksi hankalankin bussimatkan päähän. Eräällä myyntimatkalla taas paikattiin kolmeen otteeseen Fiatin rengasta. Haasteista huolimatta tavoite saavutettiin. Nuorten yrittäjien ottama riski kannatti, kolmas vuosi kääntyi voitolliseksi ja kasvu lähti käyntiin.

1980-luku: Uusia palvelumuotoja

Europress on ollut tappiollinen kahden ensimmäisen vuoden jälkeen ainoastaan kerran: syvän laman jälkeisenä raskaana vuonna 1995. Sitä ennen oli kuitenkin ehtinyt tapahtua paljon sellaista, mikä auttoi selviytymään haasteista ja pohjusti myös tulevaa kasvua. Toiminnan kääntyessä voitolliseksi ei kaksikko nimittäin jäänyt laakereilleen lepäilemään. Jo vuonna 1980 aloitettiin leasing-kauppa, mikä oli uraauurtava ratkaisu. Se ei tosin olisi onnistunut ilman yrittäjien poikkeuksellista rohkeutta ja vahvaa uskoa omaan tekemiseensä. – Oltiin niin hulluja, että saatiin Kansallisrahoituksen varatoimitusjohtaja ottamaan meidät vastaan, vaikkei hän yleensä suostunut vastaanottamaan uusia yrittäjiä, muistelee Turunen jännittäviä aikoja. Myös huoltotoiminnan tiimoilta kuului uutta. Laitehuolto oli ollut osa palvelupalettia alusta saakka, Helsingin hydrauliikalta ostettuna. Nyt perustettiin oma huolto-osasto. Huoltoja tarjottiin leasing-hintoihin sisällytettynä – uutta sekin. Aluksi huollon leivissä työskenteli kaksi kaveria, jotka palvelivat asiakkaita kaikkialla Suomessa. Europressin huoltopalvelu on siis ollut maankattava jo alkumetreiltä saakka!

Europressin ensimmäinen huoltoauto asiakaskohteessa.

Tuotanto lähtee käyntiin

Vuonna 1984 Europress laajensi toimintaansa aloittamalla oman tuotannon Pohjan kunnassa, jossa ennestään oli valmistukseen sopivat tilat. Palkattiin hitsareita sekä suunnitteluinsinööri, joka toimi samalla tuotantopäällikkönä johtaen tehtaan päivittäistä toimintaa. Tuotevalikoima koostui aluksi muutamasta kantikkaasta
mallista pahville ja sekajätteelle. Vähitellen tuotekehitykseen ja suunnitteluun alettiin panostaa yhä enemmän ja mallistoa kehitettiin vastaamaan kasvavia markkinoita.

Kotimaisesta tuotannosta ja korkeatasoisesta suunnittelusta kasvoi vuosien varrella yrityksen ydin ja ylpeyden aihe. Tuotannon henkilöstömäärä on noussut alun seitsemästä tämän päivän noin viiteenkymmeneen, ja tehtaan johdossa sekä suunnitteluosastolla työskentelee nykyisin toistakymmentä asiantuntijaa. Mutta
palataanpa vielä matkan varrelle, jossa tehtaan kotipaikkakin on ehtinyt vaihtua pariin otteeseen.

1990-luku: Kokeilujen kausi

Toimittuaan kymmenen vuotta Pohjassa oli tuotanto kasvanut siinä määrin, että tarvittiin isompia tiloja. Sellaiset löytyivät Vantaan Hakkilasta, jonne muutettiin vuonna 1994. Uuden tehtaan avajaisia vietettiin näkyvästi: vieraaksi saatiin mm. silloinen ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen. Suomessa elettiin kuitenkin kovia aikoja. Historian pahimmasta lamasta oltiin vasta hädin tuskin virkoamassa, ja kauppa kävi huonosti. Muutto uusiin tiloihin vaati paljon panostuksia. Töitä tehtiin hartiavoimin, jotta tehdas saatiin pysymään toimintakunnossa ympärillä kaatuilevien yritysten ryminässä.

Toiminnan kehittämisestä innostuttiin liikaakin. Konsernia laajennettiin yritysostoilla ja uusilla liiketoiminnan alueilla. Vuosina 1994–1996 valmistettiin satamalaitureita tytäryhtiöksi hankitussa Marinetek Finland Oy:ssä ja harjoitettiin siivousliiketoimintaa nimellä Europress Cleaning. Nämä kokeilut karsittiin kuitenkin pian pois.
Vaikka ne eivät tuoneet menestystä, niin jotain arvokasta kuitenkin jäi käteen: – Opin, että kannattaa keskittyä siihen, missä olemme hyviä – eli jätepuristimien valmistukseen ja huoltoon, kertaa Turunen.

Pitkä yhteinen polku

Seuraavat yrityshankinnat olivatkin tiukasti tämän opin mukaisia. Vuonna 1990 ostettiin Helsingin hydrauliikka ja kuusi vuotta myöhemmin Pohjan teollisuusmaalaamo. Alkoi uusi kausi, jonka myötä Europress on kehittynyt yhtenäiseksi ja kokonaisvaltaista palvelua tarjoavaksi konserniksi. Pohjan teollisuusmaalaamon osto toi Europressin palkkalistoille myös yhden pitkäaikaisimmista työntekijöistä, Kimmo Lehtilän. – Olin töissä Pohjan teollisuusmaalaamossa, joka maalasi Europressin puristimia. Matti yritti houkutella minua heille töihin, mutta en suostunut. Niinpä Matti päätti ostaa koko maalaamon, kertoo Lehtilä leikkisä pilke silmäkulmassaan.

Alun vastahakoisuudesta huolimatta eivät kuluneet vuosikymmenet ole onnistuneet Lehtilää Europressiltä karkottamaan. Nykyisin hän pitää hitsaamon pyörät pyörimässä työnjohtajan ominaisuudessa. Yhteiset muistot Turusen kanssa yltävät jo armeija-aikoihin, jolloin miesten elämäntaipaleet ristesivät ensimmäisen kerran. Ehkäpä siis yhteinen polku kasvuyrityksen ylä- ja alamäkien lannistumattomina voimavaroina sinetöitiin jo maastokuvioisten uniformujen suojissa.

2000-luku: Kohti maailmanmarkkinoita

Laajentuminen ulkomaille aloitettiin jo Pohjan tehtaan aikana 1990-luvun alussa. Ensin tuotteita myytiin rajojen yli paikallisten kumppanien kautta, mutta vuoteen 2010 mennessä oli perustettu omat myynti- ja huoltoyhtiöt kaikkiin naapurimaihin. Uudella vuosituhannella keskityttiin yhä enemmän edelläkävijyyteen. Toimintatapojen hiomiseen, tuotekehitykseen ja brändin rakentamiseen satsattiin. Yritys kasvoi, henkilöstöä tuli lisää ja erikoisosaamista rekrytoitiin. Älytekniikkaa alettiin kehittää ja se päätettiin nostaa Europressin ensisijaiseksi kilpailuvaltiksi. Pian alkoi valjeta, että ympäristöteknologian ala, joka Europressin perustamisen aikoihin oli tuntematon ja outo, tulisi olemaan seuraavien vuosikymmenien voimakkaasti nouseva megatrendi. Yhtäkkiä sellaiset Pohjan tehdas 1980-luvulla. Täällä käynnitettiin oma tuotanto. käsitteet kuin cleantech, kiertotalous, teolliset symbioosit, elinkaariajattelu ja materiaalitehokkuus olivat kaikkien huulilla.

Turusen ja Europressin kansainvälisen myyntijohdon silmissä alkoi siintää mahdollisuus maailmanlaajuisille markkinoille levittäytymisestä. Vuonna 2009 avattiin oma moderni tehdas Keravalle. Uusia markkinoita haisteltiin. Vuonna 2015 saatiin yhtiön historian suurin kertatilaus, jolla tuotiin puristimet suomalaisten kuluttajien käyttöön Rinki-ekopisteisiin. Iso kauppa mahdollisti tehtaan laajennuksen. Alan suurimpaan maailmanlaajuiseen tapahtumaan, Münchenin IFATmessuille, osallistuminen vuonna 2016 avasi ovia moniin uusiin Euroopan maihin, mutta myös Australiaan saakka.

Katse uusiin suuntiin

Europress on aina katsonut pitkälle eteenpäin. Turusen ottaessa valtavan yrittäjäriskin vain 21-vuotiaana moni ei osannut nähdä, että jätteenkäsittelyyn liittyvästä liiketoiminnasta voisi kasvaa yksi tulevaisuuden huippualoista. Onneksi Turunen osasi. Nyt katse suunnataan Atlantin yli, kun Europress esittäytyi juuri Yhdysvaltain markkinoille New Orleansin Waste Expo -messuilla. Tosin yrityksessä on silmäpareja jo 160, joten pystymme katsomaan useampaan suuntaan yhtä aikaa. Lähelle, kauas, länteen ja itään. Mahdollisuuksia näkyy kaikkialla!